ADDikti

Nimittäin tällainen olotila kun  mikään ei juurikaan nypi eikä ärsytä. Viime ajat olen ollut yllättävän hyvällä ja tasaisella tuulella. Mitä nyt esim. toimintaleffaa katsoessa itkettä ja muuta, minkä pistän hormonivaihteluiden piikkiin. Ehkä tähän oloon vaikuttaa se, että raskauden viimeinen kolmannes on menossa. Tai ehkäpä tuo psykologilla ravaaminen on auttanut, saahan siellä purkaa tuntojaan melkoisen vapaasti.

Miehen ja lapsenkin kanssa on elo sujunut varsin auvoisissa merkeissä. Toki välillä on meinannut mennä hermo, mutta vain menannut. Yleensä vastaavissa tilanteissa (siis nenttien mielestä ihan mitättömissä jutuissa) olen saanut milloin minkäkin asteisen itkupotkuraivarin. Ainoa mikä harmittaa, on se että makkarissa ei nykyään jaksa kun käydä nukkumassa. Tai oikeastaan mä nukuna lähes kaiken senkin ajan minkä olen yksin kotona. Hemoglobiini on romahtanut suht mataliin lukemiin, se väsyttää. Olen nyt muutaman päivän napannut ekstrarautaa, toivottavasti vähän piristää.

Jostain syystä järki on näinä auvoisina viikkoina juossut ihan klimpeissä. Unohtelen asioita vielä normaalia enemmän, mm. unohdin mennä psykologin vastaanotolle, vedin autuaasti sikeitä soffalla hänen odotellessaan mua sinne. Vähänkö nolottaa mennä seuraavan kerran. No, ehkä hän psykologina ymmärtää. Harmittaa vaan tuhlata hänen aikaansa tuolla tavalla. Unohtelun lisäksi teen ja puhun ihan hassuja välillä. Ja joku hirveä pesänrakennuspuuska on iskenyt. Tekis mieli tehdä täällä kotona vaikka mitä kun jaksais. Ja vauvalle tekis mieli hankkia jo vaikka mitä, vaikka laskettuun aikaan on vielä kolme kuukautta. Vaan tämäkin kai kuuluu raskauteen.

Töiden suhteen tilanne on se, että olen työkkärin kirjoilla mutta kuulemma on hyvin epätodennäköistä että kukaan töihin patistaa. Enkä kyllä pystyisikään ainakaan oman alani hommiin, selkä-  ja lantion seudun kivut on niin helvetilliset jos joutuu yhtään enempi olemaan koipiensa päällä tai nostelemaan mitään. Tylsää.

Toivon todella että loppuaika menee kuitenkin edes yhtä mukavasti kun nämä viime viikot. Peukut pystyyn!